Kun itselle tärkeä omainen menehtyy, kuten puoliso tai muu läheinen perheenjäsen, harvoin mielessä on ensimmäisenä edesmenneen henkilön perinnön jakaminen. Perinnönjako tulee kuitenkin ajankohtaiseksi henkilön menehtymisen jälkeen, kun pesänselvitys ja perunkirjoitus ovat suoritettu ja vainajan mahdolliset velat maksettu tai niihin tarvittavat varat kuolinpesästä erotettu. Vaihtoehtoisesti kuolinpesän osakkaat voivat halutessaan myös vaatia perinnönjakoa.

Näin ollen perintöön ja sen jakamiseen liittyvistä käsitteistä ja jakoperusteista kannattaa meistä jokaisen tietää edes perusperiaatteet. Perinnönjako kun tulee useimmille meistä ajankohtaiseksi jossakin elämän vaiheessa. Mutta mitä perinnönjaosta tulisi meistä jokaisen sitten tietää? Me kokosimme sinulle tarvittavat tiedot yhden artikkelin alle!

Omaisuuden jakaminen

Perinnönjako tarkoittaa kuolleen henkilön omaisuuden, jota myös kuolinpesäksi nimitetään, jakamista kyseiseen omaisuuteen lain edessä oikeuden omaavien sukulaisten tai muiden rintaperillisten kesken. Perinnönjako toimitetaan joko sopimusjaolla tai toimitusjaolla.

Olipa kyseessä sitten edellä mainituista jakotavoista kumpi tahansa, ennen perinnönjakoa menehtyneen henkilön mahdolliset velat maksetaan tai varat niiden maksamiseen eritellään kuolinpesästä. Vasta tämän jälkeen loput omaisuudesta voidaan jakaa perillisten kesken. Lisäksi ennen jakoa tulee selvittää, ketkä ovat ne henkilöt, jotka ovat oikeutettuja edesmenneen henkilön perinnönjaossa jaettavaan omaisuuteen.

Lesken perintö

Jos edesmennyt henkilö on ollut kuolinhetkenään laillisesti Suomessa tunnustettavassa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, on ennen perinnönjakoa suoritettava ositus eli puolison omaisuuden jako. Osituksessa katsotaan, millainen osa perittävän ja lesken yhteisestä omaisuudesta jää eloon jääneelle aviopuolisolle ja mikä osa taas kuuluu perijöille. 

Leski voi halutessaan myös pitää kuolinpesän jakamattomana, ellei testamentti toisin määrää. Ja jos leski on omistanut selkeästi enemmän omaisuutta kuin perittävä henkilö, voi hän pitää oman omaisuutensa osituksessa tehdessään siitä ilmoituksen joko perunkirjoituksen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen.

Käytäntö

Käytännössä perinnön jakaminen toteutetaan aina perinnönjaon määrämuotoa noudattaen. Samalla sen aikana huomioidaan omaisten toiveet saatavan perinnön jakotavasta. Tähän voidaan valita toinen kahdesta eri jakotavasta – joko sopimusjako tai toimitusjako. Toimitusjako tarkoittaa perinnönjakoa, jonka suorittaa tehtävään määrätty pesänjakaja. Tällöin pesänjakajaksi voidaan määrätä esimerkiksi asianajaja. Sopimusjako taas tapahtuu, kun perilliset päättävät yhteistuumin sopia jäljelle jääneen omaisuuden jakamisesta toistensa kesken. 

Perinnönjako vaatii kirjallista sopimusta

Vaikka kyseessä olisikin sopimusjako, ei perinnönjakoa voida toimittaa lainvoimaisesti ilman kirjallista ja määrämuotoista, kaikkien perillisten allekirjoittamaa sopimusasiakirjaa. Myös allekirjoitusten oikeellisuus tulee todistaa. Vielä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeenkin perilliset voivat moittia perinnönjakoa, kunhan se tehdään kuuden kuukauden sisällä jaon toimittamisesta. Usein perillisten moitteet koskevat esimerkiksi mahdollisia muotovirheitä tai itse sopimuksen sisältöä. Tällaisiin virheisiin lukeutuu esimerkiksi erehdykset omaisuuden määrässä tai allekirjoituksissa. 

Pesänjakaja

Kun perintö aiheuttaa riitaa tai sen jakamisesta ei vain yksinkertaisesti päästä sopimukseen perillisten kesken, voi sen laatimiseen hakea avuksi pesänjakajan. Tällöin oikeus määrää asianajajan pesänjakajan rooliin, jolloin hänellä on toimivalta toteuttaa lopullinen perinnönjako perillisten sijasta. Pesänjakajan tavoitteena on pyrkiä aina jakamaan koko omaisuus mahdollisimman yksiselitteisesti, ilman perintömaiden tai muun omaisuuden yhteisomistuksen toteutumista, jos tämä vain on mahdollista.

Jos taas jakaminen ei ilman yhteisomistusta onnistu millään tavalla, voidaan vainajan omaisuus myydä ennen jakoa. Näin ollen perintöön oikeutetut kuolinpesän osakkaat saavat perintökaaren mukaisen osansa pesänjakajan määrittämien jako-osuuksien mukaisesti.

Rintaperillinen tarkoittaa suoraa jälkeläistä

Rintaperillinen tarkoittaa edesmenneen henkilön jälkeläistä eli lasta, suoraan alenevassa polvessa. Rintaperillinen perii vainajan omaisuuden. Tätä rintaperillisen lakiosuutta voidaan harvoin edes testamentilla kokonaan kieltää. Jos vainajalla on useampia lapsia, lakiosuus määräytyy lasten määrän mukaan – esimerkiksi jos heitä on kaksi, he jakavat vanhempansa perinnön 50/50 logiikalla. Mikäli taas perittävän vainajan omat lapset ovat menehtyneet, rintaperillisiä ovat heidän lapsensa.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *